22.10.2017

22. lokakuuta

Syyshommia on tehtävä, vaikka tekisi mieli lähinnä kulkea kameran kanssa, napsia kuvia kun luonto
muuttaa muotoaan vähäeleisemmäksi. Ensin kaikki pakolliset työt on saatava pois listalta. Tänään
daaliat ylös ja laatikoihin ja pannarin pimeyteen. Pelargonit, pasuunakukka, nerine, verililjapuu, soihtulilja,
pari amaryllistä; kaksi amaryllistä hukkui kasvihuoneessa ( älkää kysykö miksi...), muutama muratti saa vielä olla
ulkona. Eilen pikavauhtia törkkäsin mullan alle kahta eri tulppaanilajia sekä laukkoja..meinasi jäädä ihan
viime tippaan. Peittelin ne kunnolla, lehtiä haravoin päälle ja vielä havuja. Eiköhän pärjää. Muuten en juurikaan
stressaa haravoinnin kanssa. Strategiset kohdat pihalta ja sitten peittelen arkoja liljoja ja muita sipulikukkia lehdillä.
Myös yrttipenkki on hyvä peitellä lehdillä, arat laventelit ym. Helppoa kuin heinänteko lipata kevyet lehdet kukkapenkkeihin. Myös jonkinverran havuja aion kyllä laittaa. Talvestahan ei tiedä mitään. Jos vain ehdin aion hakea myös
hevosenkakkaa, joka sekin on hyvä suoja, hyvin palanut sellainen tietysti. Kaikista tärkein peiteltävä on pieni siilikaveri!
Kaikki muu mikä jää saa jäädä kevääseen. Vain kahden kuukauden kuluttua on talvipäivän seisaus.....päivät pitenee kohti kevättä. Joulukuun lopulla 15 minuuttia pidempi päivä....sitä kun ajattelee, aika uskomatonta. Pimeys on se pahin selätettävä,
ei kylmyys tai muu. Eli aina kun jotain näkee tehdä, niin ulos. Ei siellä niin elotonta ole kuin ensinäkemältä kuvittelee.

Pieni ystävä kävi tänäänkin puoliltapäivin syömässä ( kuva torstailta ) sateesta huolimatta.
Sitä ei nyt vaan malteta mennä nukkumaan...No, ehkä on vaan hyvä saada energiaa tankattua.
Talvi on pitkä tällaiselle pienelle. Huomenna ostan kissanruokaa, siinä on kuulemma enemmän
proteiinia kuin koiranruuassa. Maapähkinä ei maistu, vaikka yleensä kait maistuu siileille. Kookospähkinää
se nakersi jonka olin laittanut linnuille. Se on muistettava kevättä silmälläpitäen. Mikä kullekin maistuu
on varmaan yksilöllistä piikkipalleroillekin. Nyt on vaan tärkeintä saada energiaa talveksi. Kolmasosa
painosta häipyy horroksen aikana. Nyt on vain pidettävä sitä silmällä, ruokaa tarjolla ja lisälämpöä järjestettävä.
Siilienhän ei ole pakko vaipua horrokseen, mutta ruokavalio sanelee sen. Suomen talvet eivät juurikaan
tarjoile hyönteisiä jotka ovat siilien pääruokaa. Toivon parasta.

Tutkaillaanko tässä jo asuntoa ensi kevääksi? Uusi pönttö se onkin, eikä siellä
ole vielä pesitty, joten olkaapa hyvät vaan arvon tinttiäiset.

Jos jotain vihreää ulkona on niin mukula-artisokat. Eivät ehtineet kukkia,
tänäkään vuonna. Vielä pitäisi kaivella, jos tekisi niistä jotain murkinaa.

Pelargonit alkoivat kukkia vasta syksyllä saunatuvan ikkunalla....nostin ne sisälle tänään. Ehkä niistä on jotain jäljellä vielä
keväälläkin. Kun niitä ei saa liikaa kastella talven aikana. Se ei ole ongelma, mutta yleensä ne pääsevät kuivumaan mokomat. En erityisen intona ole pelargoneihin; paitsi tuoksupelargonit on upeita. Ei vaan ole saatavilla kovin useasti.

Ruusuja saa aina, ympäri vuoden....

Tietoja minusta


Olen syntynyt Kristiinankaupungissa v. 1963; jossa elelen ja hoitelen puutarhaa joka on pääasiallisin harrastus huhtikuulta siihen asti kunnes sataa ensimmäiset lumet. Muita harrastuksia ovat maalaaminen ja valokuvaus, hieman raapustelua silloin tällöin ja paljon haaveilua!! Meidät on kaikki luotu puutarhureiksi ja nauttimaan elämästä maan päällä; siinä voisi olla motto meikäläisellä!