Ihana huhtikuu alkaa olemaan lopuillaan; voi kunpa se olisi vähän pidempi kuin muut kuukaudet! Pari viikkoa lisää. Kaunein kuukausi vuodesta. Kaikki on aluillaan, valo on niin vaihteleva, pistävän kirkkaasta utuiseen, kullanhohtoiseen. Ja erilaiset luonnon äänet. Mustarastaan laulu iltaisin jostain korkealta kuusenlatvasta. Mullan alta kömpivät kevätkukat, ei mitään hentoisia hörhelöitä, vaan pontevia olentoja jotka eivät yöpakkasiakaan säikähdä. Pikkulinnut liikehtivät ja puuhailevat ahkerasti. Nyt on onneksi lisää pönttöjä minne perustaa koti. Punarinta saapui, rautiainen piipahti eräänä päivänä, aivan pikkuruisia hippiäisiä poikkesi hyppelemään. Kaikista vierailijoista upein on sievä, eloisa kuusipeura. Kunpa se vain jäisi vielä oleskelemaan; ilostuttamaan ja koristamaan pihaa. Ei ihme että sitä on kutsuttu koristehirveksi, joskus silloin kun sitä on Suomeen tuotettu. Mainio ruohonleikkuri se olisi myös, varsin äänetön sellainen. Kaiken haahuilun lomassa sentään tulee välillä tehtyä pihatöitäkin. Pihan siivoamista on ihan loputtomiin. Uudelleenjärjestelyä kun osa pihasta on laitettava ihan uusiksi. Ajattelin jättää ihan villiksi, luonnonkauniiksi ison osan, voisin siirtää joitain niittykukkia pihaan. Saa sitten rehottaa ihan vapaasti. Nyt on vielä hyvä siirrellä kun ei lehdet ole auenneet pensaissa, puissa. Pari hansaruusua, kriikuna. Kokeilen miten pienet haavanalut lähtee viihtymään. Olen jotenkin ihastunut niihin, varsinkin syksyllä ne on upeita, kuin vaimeita tuulikelloja lehtien lepatus. Ja paju on myös kaunis ja nopsa kasvamaan. Samoin korallikanukka on nopea ja helppo. Yritän löytää nopeasti kasvavia ja leviäviä perennoja joilla voi paikata pihan ongelmakohtia. Muutamia kukkien mukuloita ja sipuleita olen laitellut ruukkuun ja turvepenkkiin, daalioita, gladioluksia, jaloleinikkejä. Siemeniä kylvetty hissukseen purnukoihin; kurkkua, kesäkukkasia. Ostin pitkästä aikaa orvokkeja, ne levittävät kiitettävästi siemeniään sinne tänne. Uusi uppopumppu hommattu, sain pikkulammen täytettyä, se toi heti eloa pihaan. Itseasiassa kun osa pihasta meni ihan tärviölle se sai vaan ideoitten tulvan aikaiseksi! Olisipa vaan aikaa toteuttaa ne kaikki. Rahalla tietysti saisi nopeasti ja hienoa jälkeä aikaan, mutta hyvin pitkälti saa kivoja tuloksia luonnonkasveilla, kaikenlaisella luonnosta löytyvällä materiaalilla. Varsinkin kun asuu melkein metsässä niin se vain sopii. Piha ikäänkuin on osa luontoa eikä jokin keinotekoinen alue joka törröttää metsän keskellä kuin joltain toiselta planeetalta pudonnut meteori. 
Lumikelloja alkaa sittenkin ilmestyä mullan alta. Syksyllä siirsin koristeomenapuun ja asettelin sen alle lumikellojen sipuleita tietämättä että kohta huristellaan mennen tullen kaivinkoneilla niitten yli. No, ovat ilmeisesti kaivinkoneenkestävää laatua! Samaan pieneen asetelmaan laitoin varjoliljan sipulin. Aika näyttää selvisikö se rajunpuoleisesta käsittelystä. Yhteensä seitsemän kukkapenkkiä tai muodostelmaa sai kipeää viemäröintihommassa. Voin vain toivoa että silti jotain nousee ylös. Lumikellot sai ainakin positiiviselle mielelle. |
| Hedelmä maistuu ihan karviaiselta. Enimmäkseen sisältää vain siemeniä. |
 |
| Passiflora edulis; kärsimyskukka. |
 |
| Kolmas banaani hommattu, johan nyt on ellen saa sitä pysymään hengissä. Heti istutin sen isoon ruukkuun ja yritän pitää mahdollisimman valoisassa paikassa. Vedensaannista on huolehdittava. Nyt vain aurinkoisia päiviä tilaukseen niin se kasvaa kohisten. Syksyn ja talven tulo onkin sille kohtalokkaampaa. Silloin liiallinen kastelu ja sen katkaiseminen liian matalaksi koituu sen pään menoksi. Jospa nyt onnistaa... |
Pikkukaveri köpötteli tänäänkin pihaan; olin jo sydän syrjällään mihin se on päätynyt. Se kuulemma vierailee naapurustossa; parissa muussakin pihassa on siemenbaari avoinna 24/7. Sekä bonuksena hevostalli jossa voi käydä moikkailemassa vähän isompia kavereita! Syötyään ensin kauraa se naposti tuoretta ruohoa jälkkäriksi ja asettui kasvimaalle samaan paikkaan loikoilemaan kuin eilenkin. Onneksi oli aurinkoista. Lähti kyllä verkkaisesti niityn yli metsikköön aikansa tuumittuaan. Sillä on niin kaunis, älykäs katse. Metsäkauris se ei ole, eikä se oikein valkohäntäpeuraltakaan näytä joten olen melko varma että se on kuusipeura eli nykynimeltään täpläkauris. Oletan sen olevan vasa, eiköhän aika sen näytä. Toivottavasti kuitenkin terve; ainakin ruoka maistuu. Ehkä on tilaisuus tutustua siihen ja sen tapoihin paremmin. Onneksi on kesä tulossa, se pärjää, syksyllä on mietittävä uudelleen jos se jää näille kulmille. Ruokintaa ei ainakaan voi lopettaa. Aika näyttää mikä on bambin tulevaisuus.
