11.10.2015

My friend!

Kaunis ystäväiseni tupsahti pihaan murkinoimaan. Omenat maistui ja
kriikunatkin olisi maistuneet...mutta se pelästyi äkkinäistä liikettä,
köpötteli kauemmas ja oli ilmestynyt uudelleen myöhemmin
iltapäivällä. Laitoin sille kasan omppuja, kun se ei ylety korkealle ja ne sille
maistuu. Se köllötteli omenapuun alla, oli tainnut tulla maha täyteen!
Kunhan ei saa mahanpuruja. Pitänee laittaa sille lisää omenia ja
porkkanoitakin voisi tarjoilla jos daami sattumoisin tulee taas.
Viimeksi näin sen 1.10. Se menee ja tulee niin äänettömästi ja
sulautuu maisemaan täysin. Tilauksessa on kauraa joten talveksi on kyllä
sapuskaa tarjolla jos se vain muuten pysyy elävien kirjoissa.
Jos ei tule kovia pakkasia ja paljon lunta ja JOS se välttyy metsästäjien
repiviltä luodeilta ja jos...ja jos...
Ajatus siitä että joku tappaisi jonkun näin kauniin olennon on sydäntäsärkevä.
Sen katsekin on niin arvoituksellinen, älykäs ja välillä ilkikurinen....
.




-  mä en ylety noihin omppuihin...

..äh! kutittaa...
- mmm...täällä niitä on...

-...HYVÄÄÄ!!

- rousk, rousk....
- en mä voi nyt jutella....




- ...tuolla oli se luumupuu..sinne...

- tjaaah, hoidetaan tuo lannoituski samalla...laalaadidaa..

- ajattelin maistella vähän luumuja...




Vain yksi tuulen
pyyhällys - ja valkoinen
kuura hajoaa
syksyn ruoholta niinkuin
viileä koru murtuu.

Asayasu

Jäätyneitä maisemia


7.10.2015

Pakkasta & eksotiikkaa

Minisitruksia, maku saa naaman ihan ennennäkemättömiin irvistyksiin.
Ainakin siemenet on otettava talteen. Ehkä teen appelsiinimarmeladia
ja laitan nämä sekaan antamaan oman arominsa.

Siirsin kärsimyskukan kasvihuoneesta saunatupaan pakkasta
pakoon. Eipä  vielä ehtinyt kukkia. Mihin laitan sen talveksi
onkin pulma. Rajut lämpötilan vaihtelut saa yleensä lehdet
irtoamaan.